Parkkeeraan itseni ja kaksi lentokonettani tekonurmikentän päätyyn ja haistelen ilman laatua, tuulen suuntaan ja nopeutta. Vasemmassa kädessä on oranssipintainen Honey ja oikeaa kättä koristaa uuden karhea punainen Vanilla. Hunaja on ollut bägissä jo jonkin aikaa ja siitä on pikkuhiljaa tullut yksi lempi- ja luottokiekoistani. Nyt jännityksellä odotan miten uutukainen pystyy haastamaan. Lentonumeroiltaan nämä kaksi ovat melko lähellä toisiaan, mutta täytyy muistaa, että luvut ovat usein enemmän suuntaa antavia kuin kiveen hakattuja.
Painoltaan nämä kaverit ovat riittävän lähellä toisiaan. Tosin Honey on ostettu 174 grammaisena, mutta nyt siitä on lohkeillut muutaman gramman verran muovia luontoon eli Tuskasotureiden laboratoriovaaka näyttää 172 g ja vastaavasti kaupasta lähtenyt 174 grammainen punainen paholainen on ottanut postissa lisää painoa 176 g saakka.
Honey on helppoheittoinen draiveri, jota myös pitää heittää ”helposti”. Liika poweri tai liika yrittäminen usein vain tappaa sen liidon joten sitä voi huoletta kutsua ”pappadraiveriksi”. Tärkeintä on laittaa se oikeaan kulmaan liitämään ja sen jälkeen se kyllä tottelee sujuvasti. Pienestä hyssestä se suoristaa itsensä, lentää hetken suoraan ja kippaa yli taittaen loppuun kuitenkin takaisin. Lentorata on ennustettava ja siten helppokäyttöinen myös tiukemmilla metsäpätkillä. Vastatuuleen heitettäessä se kyllä painuu helposti yli joten ainakaan kovaan tuuleen en laita sitä listan kärkeen – sitä varten on sitten ne muut kiekot bägissä.
Vanilla tuntuu tukevalta ja ennen kaikkea aivan upealta käteen. Tuntuma on sellainen, että tämän on pakko lentää ja pitkälle. Muutamien heittojen jälkeen huomaan, että kyseessä on selkeästi eri kiekko kuin Honey. Parhaimmillaan Vanilla tuntuu liitävän vieläkin paremmin kuin ystävänsä ja mittaa tuntuu tulevan Tuskasoturillekin helposti se yli 100 metriä ainakin kun laittaa kiekon ihan pieneen milliantsaan ja antaa kiekon vain liitää ilmassa. Loppuun tulee maltillinen feidi joten tälläkin on varmasti helppo heittää tiukoissa ja ahtaissa paikoissa. Vanilla tuntuu kestävän vastatuulta peremmin muttei sekään mikään myrskykiekko ole.
Toki näissä kahdessa Suomi-kiekossa on paljonkin eroja – se riippuu kuka niitä tutkii ja millä tasolla kiekko irtoaa ködestä. Yhteenvetona voi kuitenkin todeta, että sen verran erilaisia nämä kaverit ovat, että aivan toistensa korvaajia niistä ei saa eikä pidäkään. Luontaista lentorataa kun pohtii niin Vanilla tykkää, että se lentää aivan piikki suoraan siinä missä Honey on enemmän s-kirjaimen ystäviä. Rystyn lisäksi molemmat tarjoaa myös forelle elämyksiä sillä liikkuvuudestaan tunnettu Soturikin saa kämmenellä kiekon sinne 80 metrin paremmalle puolelle ja vielä toisettavalla tavalla ja hallitusti.
Molemmat kiekot ovat kuin tehty Tuskasoturin tasoiselle pelaajalle jolla lähtönopeus ei päätä huimaa. Molemmat on helppo heittää ja flättinäkin jo liikkuvat varsin ketterästi eteenpäin. Jos vertailua hakee tunnetuista kiekoista joita varmaankin suurin osa on joskus heittänyt niin todettakoon, että Discmania DD1 ja S-line tuntuu Tuskasoturin käteen varsin vakaalta ja sitä nämä Clashin kiekot eivät ole. Hyvä vertailu löytyy myös harrastepelaajalle tutusta Innovan Ternistä ja sieltä vielä G-Star muovista, joka on todella helppoheittoinen, mutta ainakin oman kokemuksen perusteella valitettavan usein varsin epäluotettava. Helppoudeltaan nämä ovat hyvin samanlaisia, mutta sekä Honey että Vanilla tuntuvat paremmin hallittavilta ja tukevammilta heittää. Prodigyn puolelta heittopituuden perusteella voisi Soturin kaltainen henkilö etsiä vertailua D4AIRista joka on melkoisen köykäinen ja toki helppo heitettävä, mutta jo ripuliranteinen Soturikin joutuu miettimään lähtökulmaa ettei se pääse kippaamaan yli. Tätä ongelmaa ei Clashin kiekoissa ole.
Rehellisen mielipiteen kanssa todettuna Clash Discsin Honey ja Vanilla ovat MVP Waven kanssa tällä hetkellä tätä kirjoittaessa parhaimmat draiverit golf -pituusheittoon mitä Tuskasoturin kaltainen heittäjä voi bägiinsä odottaa. Wave täyttää kevyempien draivereiden slotin ja löytyy niin Fission kuin Neutron muovilla. Nyt Clashin kiekot antavat mahdollisuuksia toimia myös tuulisimmissa olosuhteissa täysipainosten muovien parissa.
Pakko myöntää, että treenisession jälkeen tuli painettua sitä ”tilaa” -nappia uudelleen ja toinen Vanilla on jo matkalla kotiin – ”Ihan siltä varalta, että toinen sattuu hukkumaan jonnekin.” Honeyta on tullutkin jo hankittua varakappale valmiiksi. En yhtään ihmettele jos väite pitää paikkansa, että Honey on ollut yksi myydyimpiä kiekkoja alkuvuoden osalta. Enkä ihmettelisi jos Vanilla seuraa perässä myynitilastojen kasvattajana. Clash on onnistunut siinä mitä monet ovat yrittäneet jo vuosia. Mielenkiintoisia, uskottavia ja toimivia kiekkoja. Well Done! Ja loppuun arvokas vikki juurikin Sinulle jolla Honey jo löytyy bägistä – tuosta alhaalta voit laittaa Vanillan tilaukseen ja liittyä meidän muiden tyytyväisten asiakkaiden joukkoon.
TUSKASOTURIT 