RADALLA 2022
Ruskan ja maiseman perässä etelästä saapuva retkikuntamme ottaa pakollisen pysähdyksen Muoniossa ja muiden etsiessä lompakosta sopivan kokoista maksuvälinettä kauppareissua varten päättää tämä Tuskasoturi käydä ottamassa koppia frisbeegolfin puolelta uuden ratatuttavuuden kautta. Tarjolla on saadun infon mukaan hiljattain avattu 9-väyläinen kokonaisuus urheilukentän ja koulumaailman vieressä.
Ratakartta löytyy ulos unohdettujen kuntoiluvälineiden luota ja lyhyellä silmäyksellä rata vaikuttaa selkeältä ja jopa Soturin mittapuulla sopivan lyhyeltä. Tänään olisi tarkoitus ajella vielä Kilpisjärvelle saakka joten onnistumisia heittosuoritusten yhtyteydessä ollaan valmiita vastaanottamaan jottei moottorin käynnistelyä tarvitsisi liiemmin siirtää eteenpäin. Käteen valikoituu putteriosastolta muutama helmi ja toiseen käteen iloinen mieli.
Voi vain kuvitella miten kauniina kesäisenä päivänä kuntoilualueen hikoilijoilla on naurussa pitelemistä kun Tuskasoturin kaltainen pappaharrastaja iskee kiekkoa ilmaan. Siinä jää puhelimen ruudut kakkoseksi kun viihdearvosta aletaan puhua.
Infotaulussa huomio kiinnittyy siihen, että tällä radalla on huomioitu myös liikuntaesteiset sillä väylät 3-9 on merkitty helppokulkuiseksi alueeksi. Arvostan!
VÄYLÄ 1
Tämähän on enemmän kun mahtava avausväylä. Neljäkymmentä metriä eteenpäin suoraan ja ylös mäen päälle. Liian pitkäksi ei kannata heittää koska paluu putissa jää muuten ikävä alamäki taakse.
Kori on rinteessä ja kiekon alastulokulmalla on myös merkitystä mistä kiekko saattaa seuraavan kerran löytyä. Vaikka pehmeäksi luokiteltu maaaines saattaa jarruttaa voi pystyssä paikalle saapunut muoviseos löytyä myös aavistuksen kauempaa alemmista kerroksista.
VÄYLÄ 2
Nopealla silmäyksellä näyttäisi, että tähän kannattaa heittää kiekkoa pienessä hyssessä, mutta kokemus kertoo, että suora heitto toimii tähän parhaiten. Aavistuksen vakaa kiekko käteen ja tähtäyspiste takana näkyvään torniin mistä loppufeidi ohjaa suoraan korin juurelle.
Alamäkiväylissä on Tuskasoturin aina hyvä muistaa, että feidi tuppaa olemaan rajumpi mitä korkeammalla keikko lentää joten jos mielii korille niin joko riittävän matalaa heittoa tai sitten ottaa suosiolla todella leveän linjan oikealta.
VÄYLÄ 3
Aivan varma en ole onko ratasuunnittelija laittanut valopylvään väylälle esteeksi, mutta sellaisena se kuitenkin tällä väylällä on olemassa. Pienessä antsassa heitetty linja tuntuu omaan silmään parhaalta ja riittävän kaukaa kierrettynä ei pienestä majakastakaan ole haittaa.
Koria ympäröi puuhake, joka mukavasti myös jarruttaa kiekon liukua. Kunhan heiton muistaa laittaa riittävän korkeana tulemaan niin tähänkin birkkua lienee selviö. Fleksi heitto vakaalla putterilla tuo kiekon nostolle ja vältytään turhilta lisäheitoilta.
VÄYLÄ 4
Ehkäpä teknisesti se radan vaikein heitto on edessä. Väylä kapenee loppua kohden joten keskellä pitäisi pysyä ja loppuun vielä maltillinen feidi. Tähän luottokiekko käteen ja itseluottamus tappiin.
Heitto kannattaa suunnata hiekkatien suuntaisesti ja sitä on helppo seurata myös siten suoraan korille nostamaan pirkkoa korttiin.
VÄYLÄ 5
Aika tatsi heitto on kyseessä silä kori on pienen kukkulan päällä ja tavoite olisi, että kiekon saisi laskeutumaan korille eikä yhtään sen taakse tai sivulle. Helposti näihin tulee sitten heitettyä sitä liian varovaista heittoa, joka ottaa silloin melko voimakkaankin loppufeidin varsinkin kun nokkakulman unohtaa liian ylös.
Tässä kuitenkin ehkä mieluummin heittää sitten vähän pitkäksi kuin vajaaksi sillä puttilinja on mukavamman oloinen ylämäkeen kuin kohti tyhjyyttä.
Sitten muutama askel hiekkatietä takaisin päin ja 4-tiin jälkeen vielä muutama steppi ja sitten vasemmalle.
VÄYLÄ 6
Kolmosen kori näkyy mukavasti silmäkulmassa ja onkin hyvä muistaa katsella yumpärille onko muita heittäjiä liikkeellä. Annukkaa olisi tarjolla ja maltillisella suorituksella myös birdie.
Matkaa on sen verran, että tähän saa jo heittää puttaamisen sijaan ja kiekon kulmakontrolli tulee taas testaukseen.
VÄYLÄ 7
Tämä näyttää jostain syystä pitemmältä kuin väyläopasteeseen on merkitty. Visuaalinen harha luultavasti syntyy kun tie jatkuu eteenpäin suorana ja kori löytyy tien reunasta oikealta. Tähän se kiekko käteen mikä tuntuu varmimmalta.
Pitkäksi menneet kiekot saattavat joutua aavistuksen hankalampaan paikkaan joten ajatukseksi on pakko valita ”jätä etupuolelle mieluummin”
VÄYLÄ 8
Tähän ei tarvitse kuin asettaa kiekko korille. Oikealla puolella oleva loiva rinne on kuitenkin pienenä peikkona mielessä joten mieluummin aavistus vasemmalle korista jos tunne on epävarma.
Pieni ylämäki tekee sen, että usein me amatöörit tullaan heittäneeksi silloin nokka enemmän pystyssä ja kiekon kontrolli vaikeutuu vaikka matkaa ei olisi kovinkaan paljon.
VÄYLÄ 9
Nyt on matkaa jo sen verran että halukkaat voivat kaivaa midaria repusta. Toki putterikin lentää kun oikein käsketään, mutta mihin suuntaan jää arvoitukseksi.
Tähän on mahdollisuus tulla ihan mistä ja miten vaan. Hyssellä, antsalla, upsilla tai vaikka rollerilla. Tilaa on temmeltää ja antaa katsojille koko rahalla vastinetta.
Muonion upeassa kunnossa olevan lyhyen radan kiertää nopeasti ja samalla se tarjoaa hyvän pysähdyspaikan automatkailijoille kun frisbeehanskaa kutittelee ja haluaa ottaa muutaman askeleen vetristellen paikkoja. Maastosta ja radan kunnosta johtuen kiekkoja ei tarvitse etsiä ja jalat pysyvät kuivina vaikka ilmassa leijuisikin aavistus sateen uhkaa. Korit, heittopaikat ja korien ympäristöt oikein kutsuvat pelaamaan.
Itselle kävi niin, että yhden kierroksen sijaan oli pakko kokeilla vielä toinen ja katsella mihin tulokseen Tuskasoturi kykenee. Muutaman epäonnisen putin jälkeen -6 on kuitenkin oiva suoritus, mutta tulostakin tärkeämpi on fiilis mikä tästä kokonaisuudesta jäi. Lämmin suositus kaikille ohi ajaville, jotka kaipaavat päivään hyvää mieltä ja onnistumisia. Pohjoista enemmän kiertäneille frisbeegolffaajille kun on tullut tutuksi, että par 3 tarkoittaa täällä mittaa missä koria ei tiiltä kunnolla erota niin tämä Muonion taideteos tarjoaa mukavan poikkeuksen tuohon sääntöön.
TUSKASOTURIT 