Tässä meinaa mennä hermot ja verenpainelääkkeiden lisäämistä ei tarvitse edes lääkäriltä lähteä kyselemään tai tarkistelemaan sillä vastaus on tiedossa. Viimeisen vuoden ajan olen yrittänyt opetella yhdellä kiekolla pelata kaikki lähestymiset, jotta sen oppisi jossain veiheessa tuntemaan ja ajoittain siltä on jopa tuntunutkin. Tuolla Prodigy PA4:lla osaan heittää suoraan liitävää ja stallaavaa, osaan laittaa siihen pitkää kaunista antsaa menemään pitkälle ja hyssekin lentää kun sitä käskee, muttei liikaa.
Nyt sitten joku idiootti on tuonut markkinoille kiekon mitä ei tarvitse osata heittää juuri lainkaan. Riittää että sille kertoo mihin haluaa sen lentävän ja miten ja sitten se lentää. Kevyesti pienellä ranneliikkeellä rittää niin kiekko kiittää ja liitää kevyesti ja kauniisti juuri niin ylväästi ja rauhallisesti kuin nyt kuninkaallinen muoviseos pystyy. Ensimmäinen kysymys tätä heittäessä olikin ”Tämän täytyy olla joku vitsi”. Tuntuu laittoman helpolta heittää tällä!
No toki onhan kaikessa myös haasteensa. Glitchit ovat kevyitä kiekkoja ja ne kun eivät suuremmin tuulesta tykkää niin niiden hallinnointi vaikka reilun kympin tuulessa tuntuu jo ihan työltä. Samalla se ainakin kilpapelaajille tärkeä ”luotettavuus” ja ”ennakoitavuus” kärsii pahasti.
Testipenkistä löytyy 140 grammainen OTB Open -versio R2 neutron -muovilla lähinnnä tulevan syksyn pimeän ajan pelejä varten glow rimminsä ansiosta ja kaksi 151 g reilun kirkkailla väreillä maalailtua neutron soft -muoviseoksella. Näissä versioissa on jo selkeä ero toisiinsa, mutta kun kannessa lukee sama nimi ”Glitch” niin sitten näitä täytyy vertailla samalta pohjalta. Siinä missä OTB -kiekko on selkeästi tukevamman tuntuinen niin sen rimmi tuntuu myös selkeästi korkeammalta ja ote kiekosta on enemmän fun gripille sopivampi jolloin tuki tulee sormille kiekon pohjasta enennmänkin kuin itse rimmistä. Rimmeissä kuitenkaan tuskin on suuremmin eroa vaan tämä illuusio johtunee varmaankin siitä, että siinä missä soft -muovista saa melko hyvän ja ”tahmean” otteen niin R2 -neutron muovi on selkeästi liukkaampaa, joka pakottaa ottamaan kiekosta erilailla kiinni. Neutron soft -muovinen tuntuu helppoheittoisemmalta muttei niin liitävältä kuin OTB -versio. Tuskasoturin hanskalla nämä lentävät kyllä sen 80 metriä jos oikein käskee, mutta parhaimmillaan ne ovat n 50-60 metrin lähäreissä kun tarkkuutta vaaditaan.
En edes tiedä miten kilpapelaajat tähän kiekkoon suhtautuvat, mutta harrastelijalle tämä ihan must hankinta. Itselle on tosin käynyt niin, että kun kierroksella on tullut Glitchia käytettyä niin jostain syystä sen kiessin tuloksen ääneen sanominen tuntuu jotenkin rikolliselta. Sen verran paljon se on lähäripeliä helpottanut. Jatkossakin Prodigy PA4:lle on omat heittonsa, mutta Glitch tarjoaa helpostusta siloin kun haluaa päästä laiskan miehen tavalla eli sillä kaikkein helpoimmalla koria kohti.
Näitä on tullut eri muoveilla tarjolle jonkin verran joten ajatusta muovityypin valinnaksi kannattaa tehdä ja käydä hypistelemässä hyllyillä paikan päällä. Tai sitten voi tehdä niinkuin Tuskasoturi ja tilata kaikki mahdolliset ja todeta, että yksi malli näistä on selkeästi paras ja muut menee ”Wall of fame” -seinälle muistoksi hyvistä hankinnoista ja Powergripin ja muiden jälleenmyyjien tukemisesta. Mutta tämän Soturi tekee mielellään rakkaudesta lajin ja uusiin kokemuksiin.
TUSKASOTURIT 