INKOO AMATEUR

Iloinen Inkoo kutsuu pelaamaan uudelle Amateur-radalle, jonka kerrotaan aiheuttavan mieltymystä myös lajin parissa aavistuksen vähemmän aikaa viettäneiden keskuudessa. Ajatus siitä kuuluisasta Perfect Roundista saa lisää virtaa kun selailen väylien pituuksia ennakkoon läpi – ”Nähdäänköhän tänään myös elämäni ensimmäinen eagle?”

Nylund Arenan parkkipaikka löytyy helposti ja tilaa autojen väliaikaiseen säilytykseen on enemmän kuin riittävästi. Viereisellä tekonurmikentällä keski-ikään ehtinyt ruoka-aikaan kotona viihtynyt miehenraato näyttää heittävän muovilautasia ja siitä innostuneena päätän monistaa tuon näyn. Lippispäinen mies puhuu suu vaahdossa ja varsin sekavasti, mutta koitan ymmärtää sanan sieltä ja täältä. Hän on kertomansa mukaan jotenkin sotkeentunut tähän Inkoon Frisbeegolf sceneen ja toivon, että lääkitys on myös kunnossa. Siinä vaiheessa kun tämä vaahtopää alkaa puhumaan jostain korien vaihtamisesta ja eri värisistä metalliosista päätän kiittää kohteliaasti ja uuden ystäväni kannustushuutojen saattelemana aloitan pyhiinvaelluksen kohti ykköstiitä.

Parkkipaikalta löytyy reitti ohjatuin kyltein loivaa mäkeä pitkin ylöspäin suuren infotaulun eteen. Inkoosta löytyy siis jatkossa kaksi 18-väyläistä rataa, jotka on rakennettu olemassa olevia tiipaikkoja hyväksi käyttäen. Samoilta alustoilta mennään siis niin normaali keltainen -layout kuin myös tämä uusi tuttavuus sinisillä koreilla.


VÄYLÄ 1

Heittoalustat on enemmän kuin kohdillaan ja iso mieskin uskaltaa rauhassa vaappua puolelta toiselle ilman pelkoa välittömästä putoamisesta. Kori sijaitsee väylän vasemmassa reunassa joten epäonnistunut ja liikaa nokka pystyssä lähtenyt kiekkohan sujahtaa kuin pyydetty suoraan korille. Niin tälläkin kertaa.

Koria suojelee suoralta linjalta useampi puu joten väylää pitkin heitetty kiekko maltilisella feidillä voisi olla ihan pelikirjan arvoinen ajatus. Tulos -1. Koko kierros -1.


VÄYLÄ 2

Kori sijaitsee väylän oikeassa reunassa pienessä syvennyksessä ja kallion pinta pitää huolen siitä, että liian innokkaasti liidätetyt kiekot skippailevat varsin helposti oikealla sijaitsevan metsän suojaan. Sopiva heitto lienee foreneppi tai pikkuantsa. Kumpi nyt sattuu sopimaan peremmin käteen. Suoraa linjaa korille suojelee väylän oikeassa reunassa roikkuvat puun oksat, jotka kannattaa kiertää riittävän kaukaa vasemmalta.

Oikean pituiset heitot putoavat mukavasti korin viereen kuoppaan ja nostobirkku maistuu aina. Tulos -1. Koko kierros -2.


VÄYLÄ 3

Sitten onkin vähän ahtaampaa. Alkutaival mennään aavistuksen tiukemmissa tunnelmissa ja ajatus rystypuolen sipaisuun vaatii jo vähän osaamista jos korin juureen väylän oikeaan reunaan haluaa kiekon tiputtaa. Toisaalta tähän riittää ihan suorahko räpellys väylää pitkin sillä korille ei oikealla pituuskontrollilla varustetulta heitolta jää putattavaa kuin muutama metri vaikkei metalliputkessa kiinni olisikaan. Tähän forea heittää varmasti ne kaikki jotka pystyvät ja osaavat.

Kori on hyvin suojattu, mutta onnenkantamoisella voi kokeilla tulla ihan suorallakin linjalla, mutta silloin kiroilut puiden läsnäolosta eivät ole sallittuja. Oma kiekko löytyy väylän keskilinjalta ja siitä jatkettu putti osuu tyylikkään ylimielisesti alapantaan. Suoritukseen nähden ansaittu par kortiin. Tulos Par. Koko kierros -2.


VÄYLÄ 4

Eteen aukeaa radan ensimmäinen par 4, joka pituutensa puolesta voisi haiskahtaa enemmän harrastaneelle ihan eaglelle. Kori sijaitsee alamäkeen mentäessä heittolinjasta vasemmalla ja siitä tekee mielenkiintoisen haastavan se, että mando pitäisi suorittaa oikein. Tuskasoturi saa kuitenkin heitollaan ihan onnistua, että korin tasalle mennään ja silloin riskit kasvaa merkittävästi. On siis pohdinnan paikka kuinka tosissaan ja ylikovaa haluan tällä kertaa repiä kehoani rikki. Heiton voisi jakaa kahteen osaan tai sitten pistää silmät kiinni ja toivoa. Ensimmäiseksi heitto pitää saada mandon oikealta puolelta keskelle väylää…

…ja toiseksi sen pitää sujahtaa tarkasti tuosta puukujasta ilman osumia perille saakka. Heittopituutta ei vaadita kuin slope huomioiden se reilut 80 metriä, mutta tarkkuutta ja kiekon hallintaa sitäkin enemmän. Oma suoritus jää ykkösringin reunalle ja näillä puttitaidoilla se tarkoittaa pöröä korttiin. Tulos -1. Koko kierros -3.


VÄYLÄ 5

Väylän pituutta katsoessa mielen valtaa ylimielisyys. Lyhyeltä kuulostava väylä, joka heitetään ylämäkeen ja tiukasti kääntäen oikealle. Korin yläpanta näkyy hyvin tiille ja jostain syystä tähän tulee heitettyä liian kovaa ja kiekko menee pitkäksi. Ehkäpä aavistuksen stallaava heitto voisi toimia liitävän antsan sijaan. Forella tämäkin väylä olisi millissä joka kerta.

Liian tiukasti sisämutkaan heitetyt kiekot jäävät joko kuusen tai vieressä majaa pitävän männyn vangiksi. Toki siitäkin on putilla samoin kuin liian kauas heitytyltä paikalta. Tulos -1. Koko kierroa -4.


VÄYLÄ 6

Nyt on kaunista ja minä tykkään! Varmaankin monelle se Inkoon signature väylä. Tällä kertaa kiekkoa heitellään väylän vasempaan sivuun ja melkeinpä heti rinteen alareunaan. Slopella mitattuna matkaa kertyy vain 40 metriä joten turhan kovaa ei kiekkoa kannata kädestä paiskata. Mando pitää huolen, että millään leveällä hysselinjallakaan ei korille pääse liian helposti.

Reiluun alamäkeen mentäessä kyseessä on rehellinen tatsiheitto missä heittäjän todelliset taidot kiekon lennon ymmärtämisestä pääsevät valloilleen. Niin tälläkin kertaa. Oma kiekkoni lentää piikkisuoraan kohti keltaista koria vievää tietä pikin ja matkaa jää sen verran etten kehtaa edes putista puhua. Tulos Par. Koko kierros -4.


VÄYLÄ 7

Vesi elementtinä kiehtoo aina. Joillekin se aiheuttaa sairaskohtauksia ja joillekin se tarkoittaa mahdollisuutta ottaa muutama onnistunut muisto valokuvien muodossa. Sininen kori löytyy tiiltä katsottuna vasemmalta ja heittona se melkeimpä vaatii sellaisen reilun hyssen sillä sisäreunassa kummittelee selluteollisuuden tuotteita vielä pystyasennossa häiritsemässä ilmalentoa.

Jos veden haluaa välttää niin vaihtoehtona löytyy mahdollisuus heittää polkua pitkin ja jatkaa matkaa sitä kautta. Tämä väylä on toteutettu siis ilman mandoa jotta perheen pienimmät ja lajiin tutustujat voivat kiertää koko radan vaikkei heittopituus vielä riittäisikään veden ylitykseen.

Kori on sijoitettu riittävän kauas veden rajasta eli kostea elementti ei varsinaisesti pelaa tällä väylällä. Heittää saa reilusti ja tilaa korin ympärillä on mukavasti. Tulos -1. Koko kierros -5.


VÄYLÄ 8

Taas mennään par 4 kimppuun ja muodoltaan varsin mielenkiintoisen ilmestyksen eteen. Kori sijaitsee tiipaikalta katsottaen tiukasti vasemmalla, mutta suositeltua kiertoreittiä määrittelee edessä puun kyljessä vilkkuva mando -kyltti. Tarkkana saa olla puiden ja pakollisen kiertosuunnan kanssa ettei droppari pääse kutsumaan.

Hyzerissä heitettävää kiekkoa saa viskata kyllä sen reilut sata metriä, että korin lähettyville putille pääsisi. Mahdollisuudet eagleen on olemassa jos kättä löytyy, mutta birdiekin otetaan vastaan. Tulos -1. Koko kierros -6.


VÄYLÄ 9

Korin yläpanta näkyy 178 senttimetrille ja huonolle ryhdille tiipaikan vasemmasta etukulmasta. Etuviistoon ja oikealle olisi tarkoitus heittää mutta miten? Matkaa ei ole paljon ja kun pieneen alamäkeen mennään niin kyseessä on enemmän ja vähemmän todellinen tatsiheitto.

Korin vieressä on hyvin tilaa ja suurempia esteitä ei matkalle ole rakenneltu. Vaarana tällä väylällä onkin, että se tulee helposti heitettyä pitkäksi. Tämä Soturi painaa nokka pystyssä kiekkoa ilmoille ja nauttii nostopirkosta. Tulos -1. Koko kierros -7.


VÄYLÄ 10

Kori näkyy kummun päällä sen vasemmassa reunassa ja tähän ei tarvitse kuin laittaa kiekko ilmaan ja käydä moikkaamassa koria.

Jälleen on hyvin suojattu kori joten suoraan yrittäjät voivat puhua enemmänkin tuurista kuin osaamisesta. Korin takana on muutama näyttävä kivi joten liian lähelle heittävät saattavat saada muistoksi helposti kiekon pintaan myös muutakin kuin sormenjälkiä. Tulos -1. Koko kierros -8.


VÄYLÄ 11

Puuta on taas tarjolla tälle par 4:lle, mutta mahdollisuuksia suorittaa onnistunut heitto ja valita itselle sopivin linja on varmaankin yhtä monta kuin on heittäjää. Itse tyydyn paiskaamaan vain tylsästi suoraan ja annan kiekon feidata korille. Mando pitää huolen siitä, että liian oikealta ei voi lähteä linjaa hakemaan.

Tähän maistuu eagle ja vieläpä ensimmäistä kertaa koskaan ja kuvapankki täyttyy iloisista ilmeistä kiekko sylissä. Tulos -2. Koko kierros -10.


VÄYLÄ 12

Jos edellisellä väylällä oli puita niin ei tässä niitä ainakaan silmämääräsesti vähempää ole tarjolla. Korille asti tuskin hanska riittää joten tärkeää olisi päästä vain mahdollisimman pitkälle osumatta kaarnaan. Kori vilkkuu auringon paisteessa edessä omaan silmään melko kaukana vasemmalla.

Maa tuntuu malkoisen kostealta ja valinta GTX-kenkien osalta on osoittautunut ihan oikeaksi valinnaksi. Kalastan kiekon lammikosta ja kuivaan suurimmat nesteet pinnasta. Matkaa korille on yhden puuosuman jälkeen varmaankin se 30 metriä joten ajatus kotkasta voidaan unohtaa. Tulos -1. Koko kierros -11.


VÄYLÄ 13

Kori näkyy hyvin heittopaikalle saakka ja ajatus – ”nyt heitän helvetin pitkälle” saa otteen ja paiskaan muovin ilmaan valtavalla kiukulla. Seuraan katseella kiekon lentorataa antsakulmassa laitettuna liitokoneena, joka mukavasti saavuttaa outtirajan oikealla ja painuu siitä sitten vielä edellisen väylän puolelle tyylikkäästi.

Kolmas heitto lähtee koria kohti ja näyttää laskeutuvan kummun takana olevan korin juureen. Reippain askelin taitettu matka metallihäkin luokse päättyy epäuskoiseen näkyyn. Kiekko löytyy lopulta pururadan puolelta outtitikkujen väärältä puolelta ja siinä bogia putatessa miettii omaa osaamistaan jälleen ihan uusin silmin. Tulos +1. Koko kierros -10.


VÄYLÄ 14

Ylämäkeä olisi tarjolla. ”Antsassa mennään” päättää Tuskasoturi. Edellisen väylän sekoilun jälkeen tähän on pakko saada onnistuminen. Kori sijaitsee kallion kielekkeen takana joten riittävän korkea pitää heiton olla, että korin jalkaa vasten pääsee lepäämään.

Yllättävän kovaa tuli heitettyä ja loppupeleissä hyvä niin. Kiekon irrotessa kädestä olin ja aivan varma, että pitkäksi mennään mutta metallin ja muoviseoksen tunnettu magneettinen vetovoima oli päättänyt saattaa nämä kaksi alkuainetta toisiinsa kiinni. Tulos -1. Koko kierros -11.


VÄYLÄ 15

Sininen kori löytyy vasemmasta reunasta ja jälleen alamäkeen heitettäessä on kysymys pitkälti hyvästä tunteesta ja siitä onko mitään tullut opittua tällä kiessillä edellisiltä väyliltä.

Korin takana heittopaikalta katsottaessa vasemmalla puolella on pudotus kallion päältä ja kiekot saattavat löytyä melkoisen kaukaakin jos skipit eivät ole suosiolliset. Tähän kannattaakin melkein tiputtaa kiekko alas riittävän aikaisin ja katsella muovin liukumista korin viereen. Tulos -1. Koko kierros -12.


VÄYLÄ 16

Nyt haiskahtaa kotkalta! Avaukseksi riittää sellainen varma suora reilu kasikymmpinen pläjäys, joka kuljettaa kiekon siltarakenteiden taakse ensimmäiselle kalliotasanteelle joka edessä näkyy. Liiallista feidiä kannattaa tässä varoa sillä liikaa vasemmalla oleville kiekoille voi olla vaikeaa löytää sujuvaa linjaa koria kohti.

Kori näkyy hyvin jo kauempaakin ja maltillinen lähestyminen pienellä keskittymisellä höystettynä takaa heittäjälle McMahonia tuloskorttiin. Tulos -2. Koko kierros -14.


VÄYLÄ 17

Radan lyhyin väylä ja monelle varmaankin putin paikka. Niin luulee tämäkin Tuskasoturi, jonka kädestä irronnut kiekko painuu aivan liikaa feidaten korin ohi vasemmalle ja häviää kallion reunan taakse jonnekin todella kauas.

Suoraan ei tälle korille pääse ja liian ahnekaan ei kannata olla. #kallioltaalas. Tulos Par. Koko kierros. -14.


VÄYLÄ 18

Radan päättävä väylä ei voisi juuri kauniinpi olla. Alamäkeen mennään ja koko matkan mukavasti oikealle kääntäen. Kädestä sellainen reipas ”ai saatana” -kipu ja kiekko lähtee kerrankin juuri niin kuin olen aina toivonut sen lentävän. Se liitää ylväästi tällä kertaa jopa riittävän suorassa nokkakulma huomioiden ja kääntää koko ajan pikkuhiljaa oikealle seuraten puiden välistä tehtyä kunniakujaa.

Kiekko löytyy kehden metrin päästä korin tasalta heittosuunnasta katsottuna vasemmalta puolelta. Kolmas ilkka tänään näkee päivänvalon ja tämän Tuskasoturin ensimmäinen Perfect Round jää lopulta kahdesta heitosta kiinni. Varovaisen kevyet onnittelut ja yrkkäpokaali itselle! Tulos -2. Koko kierros -16.


Kierroksen jälkeen törmään parkkipaikalla uudelleen tähän lippispäiseen hörhöön, jonka kanssa tuli muutama sana vaihdettua ennen kirrokselle lähtemistä. ”No tykkäsitkö radasta” hän kysyy ja yhtäkkkiä huomaan keskustelleeni frisbeegolfista jo reilut puoli tuntia kunnes seuraava ryhmä autosta ryntää ulos ja ”moi Tommi” huudot käynnistävät seuraavan keskustelun muovilautasten ympärillä ja tajuan oman aikana tulleen täytetyksi. Tunnelma on mainoslauseen arvoinen sillä iloinen Inkoo välittyy niin radalta kuin ihmisistä sen parista.


Inkoon Amateur -ratakokonaisus on miellyttävä lisä jatkuvasti pitenevien ja vaikeutuvien väyläkokonaisuuksien joukossa. Rata tarjoaa lajiin tutustujille, lapsille ja harrastelijoille onnistumisen elämyksiä ja tekee sen upealla tavalla. Heittämistä pääsee kokeilemaan sen monipuolisuuden koko kirjolla. Väylät kulkevat maastossa tarjoten todellista frisbeegolfkokemusta harrastelijaradoille totuttujen nurmikkokenttien sijaan missä korit on vieri vieressä peräkkäin tasaisella maalla. Ei siinäkään mitään vikaa ole, mutta ymmärtääkseen mistä frisbeegolfissa on kysymys niin sitä pitää päästä pelaamaan kuin frisbeegolfia. Yksi iso bonus vielä tälle radalle on se, että Inkoossa väylät on maltettu pitää riittävän lyhyinä eikä ole lähdetty ahnehtimaan metrejä.

Amateur ratoja näkee rakennettavan monella tavalla ja itselle ainakin tämä malli missä on yksi hyväkuntoinen ja riittävän tilava ja tukeva tiipaikka, mutta eri korit tuntuu parhaimmalta ja selkeimmältä. Inkoossa ei ole yhdistettyjä väyliä sekoittamassa kokonaisuutta vaikka sillä varmaankin olisi voinut säästää euroja vaan on haluttu kunnioittaa myös Amateur -radan pelaajia tarjoamalla ratakokonaisuus kaikkien 18-väylän osalta. Arvostan!

Inkoo mainostaa itseään ”Frisbeegolfkeskus kaikille” ja sitä se tämän päivän perusteella myös toden teolla on. Tarjolla on kaikille taitotasoon katsomatta mahdollisuus nauttia lajista ja sen tarjoamista haasteista ja onnistumisista. Itselle Inkoon Amateur -rata menee kohtaan ”heti uudestaan” sillä niin lähelle tuo kuuluisa Perfect Round jäi – tällä kertaa.


Kommentointi on suljettu.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑