PA4 on aina kuulunut bägiin – oikeastaan siitä lähtien kun voin edes jotenkin sanoa harrastaneeni frisbeegolfia edes vähän tosissaan. Tälläkin hetkellä bägin reunassa roikkuu mukana Prodigy PA4 350g -muovilla ja edelleen se on luottamuksen arvoinen työkalu. Työkaluilla on kuitenkin tapana kulua ja niin on myös tälle kaunokaiselle käynyt ja tarve uuden hankinnalle on ollut kova. Oikeanlaista ei vain ole oikein tullut vastaan ja olenkin kieli pitkällä aina odotellut jos vasvaanvanlainen luottoratsu löytyisi jostain.
Kun Prodigyn vuoden 2022 versio PA4:stä osui näkökenttään koin mahdollisuuden jälleen tulleen kokeilla ja mahdollisesti löytää pelittävä kiekko eläkeikään ehtineen vanhuksen tilalle. Lentoarvojen perusteella kuvaruudella näkyvän kiekon täytyisi olla juuri niin upea ja helppoheittoinen kuin Tuskasturi vain voi toivoa. Tilaus sisään ja kaksi kappaletta uuttaa sarjaa käsivarsille.
Vihdoin odotus on ohi. Pahvilaatikon uumenista esiin ponnahtaa kuin Teurastajan videolla kiekkoja kaksin kappalein. Kiekko näyttää hyvältä ja selkeältä – ei liian koristeelliselta vaan juurikin luotettavalta Prodigyn tuotteelta. Läpinäkyvyys tekee kiekosta heti jotenkin enemmän silmään sopivan ja luo ainakin allekirjoittaneelle enemmän pro-fiiliksen. Vaikka kannessa lukee muoviin painettuna 400 niin tuntuma on todellakin erilainen kuin vanhemmissa saman numerosarjan kiekoissa joita parisenkymmentä eri moldeilla löytyy hyllystä. Tämä muovi muistuttaa enemmän Proflex -seosta ja onkin heti gripikkään oloinen muttei kuinkaan aiheuta pelkoa, että jäisi jotenkin käteen kiinni heitettäessä. Kiekko on sopivan elastinen ja ajatus herää myös siitä, että tällä voisi myös kylmemmissä keleissä heittää.
Ensimmäiset heitot harjoituskentällä varmistavat sen, että tilaan välittömästi kaksi lisää verkkokaupasta. Ajatus ja tunne siitä, että nämä pääsisivät loppumaan kesken on sietämätön. Jatkan heittelyä hymyn piirtyessä kasvoilleni pysyvään muotoon, sillä tuntuma kiekkoon on juurikin nin hyvä ja perusteelinen kuin se vain voi olla. Muutaman pitkän vuoden odottelu on ohi ja jälleen kädessäni on muutama kappale arvokkaimpia jalokiviä. Mikään ei ole tärkeämpi kiekko kuin lähäripeliin juuri sellainen luottokumppani, jonka varaan voi laskea myös niinä päivinä kun oma tekeminen ei ole sieltä parhaasta päästä.
Kiekko lentää aivan suoraan. Enkä tarkoita nyt sitä, että puhutaan suorasta kiekosta joka tekee matkallaan kuitenkin melkoista vänkyrää vaan sellaista viivottimella piirrettävää suoraa. Kun vielä laittaa nokkakulmaa aavistuksen ylös niin pituuskontrollin säätäminen lyhyissä heitoissa on kuin autolla ajaisi. Jopa Tuskasoturi kokee sellaisen määrän onnistumisia kiekon halinnassa, että keltaisen eritteen nousua on pyrittävä estämään jopa väkivalloin. Kiekko pitää todella hyvin annetut kulmat ja varsinkin lyhyet antsat tuntuu kuin pelaisi peliä ruudulla.
Mikään pituusheittoon tarkoitettu putteri tämä ei kylläkään ole vaan nimenomaan tarkkoihin ja hallittuihin heittoihin enemmänkin. Tällä rimpulakädellä ja tekniikalla varustettu Soturi suorittaa kaikki alle 70 metriset heitot tällä ja siitä ylöspäin vaihdetaan heittovälinettä suosiolla. Kyllähän kiekkoa voi repiä kovempaakin ja sen saa kyllä kippaamaan yli tarvittaessa, mutta jotenkin oma fiilis ohjautuu enemmän turvallisen ja nautittivan lähäripelaamisen pariin tällä kiekolla.
Neljästä kiekosta on pakko sanoa, että ainakin allekirjoittaneella niiden ominaisuudet ovat harvinaisen lähellä toisiaan vaikka voisi kuvitella, että eroja pääsisi syntymään väkisinkin. Ainut huomio oli yhdessä kiekossa aavistuksen terävän tuntuinen reuna, joka alkuun hieman häiritsi otetta, mutta kului nopeasti pois kiekosta ja mielestä. Oma puntari näyttää kullekin kiekolle samaa 177 g painoa kun rimmiin merkitty tussi tarjoilee lukua 174 g. Kiekon läpinäkyvyys mahdollistaa valojen ja muiden lisäpainojen lisäämisen näin pimeään aikaan ja tuntuu ettei kiekon lentorata tai käytettävyys siitä liiemmin muutu. Kun ledi painetaan pohjaan ja kanteen liimaillaan tarroja tarjoilemaan hohtavuutta pimeään niin painoa kertyy jo 187g , mutta siltikin se on edelleen hyvin heitettävissä ja toimii moitteettomasti. Raskauden kyllä tuntee kädessä, mutta tulosten valossa se on ollut vain hyvä asia.
Kiekko toki kuluu käytössä, mutta vaikka olenkin yhtä ystävääni kouluttanut ahkerasti puita pitkin niin edeleen se tuntuu säilyttävän lento-ominaisuudet lähes entisellään. Kiekon pintaan syntyy helposti jälkiä joten jos kaipailet kuvagalleriaan hymyllä täytettyjä heittokuvia onnistumisista kiekon kannen kiiltäessä virheettömyyttään taustalla niin ne kannattaa ottaa ennen kuin lähdet heitoille. Itse kylläkin tykkään kun kiekon kannesta voi lukea missä on tullut oltua ja mentyä. Loppuun on vielä pakko huomauttaa, että poikkeuksena läpinäkyvyydelle löytyy kuitenkin (ainakin) pinkki kiekon väri joka tulee ”ei läpinäkyvänä” -versiona. Tämä tiedoksi niille jotka kaipaillevat läpinäkyvyyttä vaikkapa ledin asentamista varten pimeneviin iltoihin.
Kun kelit kylmenee niin kiekon muovilla alkaa olemaan suurempi merkitys pidon kannalta. Nämä kaunokaiset tuntuvat pitävän otetta edelleen ja siinä missä kovemmat muovit vain liukuvat sormien läpi on tämä luottoystävä edelleen riittävän gripikäs. Myös kiekon elastisuus säilyy yllättävän hyvin ainakin pikkupakkasissa. Sanojeni vakuudeksi on todettava, että on tullut nyt pimeiden iltojen ja syyskelien saapuessa heitettyä melkoinen määrä myös lyhyempiä ratoja eikä ole yksi eikä toinenkaan kerta kun olen nautiskellut yhden kiekon kierroksista. Valinta heittovälineen osalta on ollut helppo. Neljästä tilaamistani kiekoista yksi on jo ehditty nostaa seinälle holarin johdosta ja pahoin pelkään, että muillekin saattaa käydä samoin tulevaisuudessa.
TUSKASOTURIT 