Suurin odotuksin syöksyn parkkipaikalta kohti ensimmäistä tiiboksia. Oi kuinka ajatukset tunturimaiseman valloituksesta hyvin suunnitellun radan haasteista nauttien saakaan Tuskasoturin suupielet hymyä muistuttavaan asentoon.
Ensimmäisellä heittopaikalla minua odottaakin totaalisen uusi tilanne frisbeegolfin parissa. Nyt pitäisi siis osata päättää heittääkö kiekkonsa mieluummin lumitykin kautta kohti koria vai rohkenisiko kokeilla uudenkarhean kauhakuormaajan kestävyyttä kiekon liitäessä kohti tuulilasia. Taustalla aivan näiden kahden kohteen välissä pilkistää korin yläpanta muistuttaen mahdollisuudesta myös heittää aivan luoti suoraan. Tuskasoturi kun ei aina pysty itsekkään arvaamaan etukäteen minne kiekko mahtaa kädestä irrota on todettava kylmän viileästi ohikiitävien pyöräilijöiden iloksi että tästä tulikin sitten urani lyhyin kierros. Se siis loppui ennen kuin edes alkoikaan.
Ja sille Gondolihissistä keskisormea näyttäneen herrasmiehenalun suuntaan vielä sellaiset terveiset, että toivottavasti kaadut pahasti sillä pyörälläs!
TUSKASOTURIT 