Ykkösväylälle kävellessä on askellus ensikertaisella varsin lennokas. Kartan mukaan tarjolla on lyhyitä birkkuväyliä ja monet kirjoitukset somemaailmasta tukevat myös tätä joten odotettavissa on nopea kierros ja todella tyylikäs tuloskortti. Ykkösväylää ei tosiaan ole pituudella pilattu, mutta kukaan ei mainospuheissaan muistanut mainita noista puista mitään, jotka juuri sopivasti ovat ottamassa vastaan aavistuksen liikaa sisälinjaan heitettyjä kiekkoja. Yhtäkkiä helpolta vaikuttava väylä onkin jälleen juuri sopivan haastava. Ainakin Tuskasoturille.
Väylät 1-5 ovat kaikki mukavia putteriväyliä missä kuitenkin on jokaisessa oma juttunsa. On kori sitten sopivasti korkeahkon kallion päällä tarjoten todella epämiellyttäviä loikkia kiekolle tai juuri niin mukavan ahdasta forepätkää mitä kämmenheitoista vapaa Soturi kaipaakin vaikkapa väylällä 4. Väylä kuusi tarjoaa jo ensimmäisen midariheiton ja seiskaväylä sitten muistuttaa taas heikkokätistä siitä että par neloset on tehty niille jotka osaavat heittää edes välttävästi.
Ysiväylässä on jotain maagista kun reilu kasikymppinen alamäkiväylä aukeaa silmien eteen. Tässä Tuskasoturillakin on täydet mahdollisuudet onnistua saamaan pakkasmerkintä korttiin. Mitäpä ei hyvä heitto muuta vaatisi kuin täydellinen irrotus kädestä syöksee kiekon kohti ensimmäistä mäntyä mikä ilkikurisesti näyttää ottaneen koppia myös muiden heittäjien lätyistä. ”Voi perse” kuuluu tiiboksista ja päät kääntyvät heti edellisen väylän korilla – ”Saatana kun en osaa edes sujuvasti kiroilla ruotsiksi”.
No sitten saadaankin heittää ihan isoa kovaa kun väylä 11 näyttäytyy edessä. Käsi vaan mahdollisimman jäykäksi ja niin kova vauhti kuin mahdollista. Yhtälön helpoiten ennustettavat tapahtumat sijoittuvat loukkaantumishuoliin kun heittäjä paiskautuu kalliota kohti heti kiekon irrotessa kädestä ja tällä kertaa kiekolle lisää pituutta tarjoava karjunta tulee yhtälailla kaatumisen aiheuttamasta metelistä kuin ilmoille viskatun muoviesineen lentoon lähettämisestä. Kaikesta huomaa, että tässä pelataan nyt jostain suuremmasta! Kaikki irti mitä pienestä hanskasta irtoaa ja katse seuraa epätoivon ja tuskan seasta kiekon lentorataa oikealle missä tiivis metsikkö ottaa kiekon hoiviinsa kokonaista 42 metrin päässä heittopaikasta. ”Vähän liikaa Antsaa” kuuluu epäselvän muminan alta. Sovitaan sitten niin.
Korilta katsottuna väylä näyttää paljonkin helpommalta ja selkeämmältä ja suu vaahdossa esitetyt väitteet ahtaasta väylästä voi painaa del -nappulan alle. Tähän olisi siis riittänyt jälleen kaksi kasikymppistä heittoa ja putterin varressa oltaisiin jännitetty tuplabogin sijaan birkkumahdollisuutta.
Vaikka täällä on ollutkin tarjolla silmänruokaa kauniiden väylien muodossa voi tämän kaunokaisen pariin kuitenkin hetkeksi pysähtyä. Matka tiiltä korille on kevyt putteriheitto ja korin takana lähes peilityyni veden pinta kannustaa Rispiimiestä rohkeaan suoritukseen. Väinö Mäkelän puttioppien saattelemana korin eteen täydellisesti laskeutuva kiekko nousee jostain syystä kallion pinnasta pystyyn ja jatkaa komeaa etenemistään kohti edellä kuvattua maalaismaisemaa. Siinä on sorsat ja joutsenet ihmeissään kun heidän elinympäristöön sukeltava uudehko eläinlajike ampaisee pinnan alle soidinhuutojen saattelemana ”Ei saatana!”. Kolmevarttisen etsinnän jälkeen Tuskasoturi kiittää muistopuheessaan kyynelten läpi lämpimästi yhteisestä matkasta ja heittää hyvästit viimeisen leposijansa löytäneelle luottoputterilleen.
Taalintehtaan DGP ei ehkä kuitenkaan ole aivan niin helppo kuin sen luulisi olevan pelkän ratakartan perusteella. Monipuoliset väylät pitävät heittäjän otteessaan aivan radan loppuun saakka ja päällimmäinen fiilis kierroksen jälkeen olikin ”Milloin mennään uudestaan?”. Monella väylällä Tuskasoturille tarjoutuu mahdollisuus tulostenkin valossa onnistumisiin ja vastaavasti muutamilla väylillä tarvitaan onnistumisia saadakseen edes kohtuullinen tulos. Kokonaisuutena tämä on kuin tehty harrastetason pelaajille ja uskon perheen nuorimpienkin viihtyvän radalla. Menee omissa papereissa kohtaan – ”Menen heti uudestaan pelaamaan kun vaan tulee tilaisuus”.
TUSKASOTURIT 